Alzheimer…

… se tuli jostain tuntemattomasta – ei antanut pienintäkään merkkiä itsestään aiemmin.

Se sekoitti mielen ja päätti viedä tekemisen taidot ja elämän ilon.

Se pelotteli sairaalareissujen aikana eikä tahtonut antautua lääkäreillekään. Minuun kokeiltiin useita erilaisia lääkkeitä, ja sain usein monenlaisia sivuoireita.

Puolen vuoden päästä se viimein antautui lääkäreille, ja diagnoosiksi selvisi Alzheimerin tauti.

Niin herra Alzheimer oli asettunut minuun, eikä lähde enää koskaan pois.

Diagnoosin jälkeen jouduin aloittamaan uuden elämän.

Töitä en enää kyennyt tekemään enkä muitakaan luottamustehtäviä.

Kaiken tämän jälkeen jouduin kokemaan syvään masennukseen vievän yksinäisyyden, jollaista en ollut aikaisemmin kokenut.

Miten tästä selvittiin?

Lapset ja sisarukset kannattelivat uuteen alkuun. Ystävät antoivat askelmerkkejä arkeen. Ajoissa aloitettu lääkitys oli sopiva ja helpotti elämää.

---