Voimaa luonnosta muutoksen keskellä

Perjantai 24.4.2020 - Maikki, vapaaehtoistoimija Pohjois-Savon Muistiyhdistyksessä

Hei Ystävät!
Minäkin haluan kertoa mistä olen löytänyt iloa ja valoa tähän pysähtyneisyyden aikaan.
Täällä maalla ehtymätön ilon aihe on kevään etenemisen seuraaminen luonnossa ja vapaa liikkuminen niin metsissä kuin teilläkin.
Vastaantulijat ovat niin harvassa jos ollenkaan että turvavälejä ei tarvitse mittailla. Toivoisikin jo tapaavansa jonkun kuulumisia vaihtamaan.
Kalenteri joka on tyhjentynyt kaikista menoista, on vielä edellisiäkin keväitä tarkemmin täyttynyt muuttolintujen tulojen ja ruokintapaikalla vierailevien seuraamisesta. 25.3. ilmestyivät mustarastaat, 7.4. näin töyhtöhyypän, 9.4. ilmestyi peipposparvi, pääsiäisviikolla kurjet, ja 21.4. räkättirastaat. Joutsenet tulivat myös jo kuiden vaihteessa. Ruokintapaikalla vierailee säännöllisesti pienten lintujen lisäksi 3 oravaa, neljäs oli jäänyt suruksemme auton alle, fasaaniakka ja närhit, harakat ja tikka, joskin nämä viimeksi mainitut ovat turhan ahnaita talipötkylle. Syödähän niidenkin pitää.
Eilinen luontoretki oli taas antoisa. Näin 2 joutsenparia, 2 kaurista ja kurkiparin. Ajattelin että kuin Nooan arkissa ikään, kaikki parittain. Tosin kolmaskin kauris ilmestyi sitten vähän myöhemmin.
Seuraavaksi eteeni tupsahti ne pienet kevät auringot, leskenlehdet kukassaan karussa ojan penkassa.
Sitten vielä etelärinteellä muurahaispesässä oli täysi kuhina käynnissä, lieneekö ollut kevätsiivous meneillään mutta kiirettä näytti pitävän.
Ilahduttanut on myös yhteydenpito ryhmäläisiini ja olemme yhdessä koonneet toivekonsertin Radio Sandelssiin. Sitten kun sen joskus kuulemme virikkeenä arvailemme minkä kappaleen kukin on toivonut.
Ryhmäläisistäni moni on myös muistuttanut minua siitä kuinka onnekas olen kun minulla on puoliso juttukaverina karanteenin aikana. Heillä on toisin kun eivät voi mennä tapaamaan läheistään. Siitäkin osaa nyt oikeasti olla kiitollinen.
Sekin oli meille molemmille suuri ilon aihe että iäkäs ystäväni jaksoi vielä tulla ulos ja saimme turvallisen välimatkan päästä nähdä ja jutella keskenämme.
Videopuheluja ollaan pidetty kimpassa ja villasukkia on taas valmistunut melkoinen kasa.
Säännöllinen lenkkeily koiraystävän kanssa antaa myös tietyn rytmin päivään.
Ryhmärenki ja Muistipuisto sekä jumppatuokiot niin tv:ssä kuin netissäkin ovat mieluisaa ajanvietettä.
Yhdessä tästä selvitään ja toivon että jokainen löytäisi ilon pilkahduksia päiviinsä jostakin. Kun tämä on ohi voimme vain muistella mitä kaikkea sitä keksittiinkään ja mihin meillä oli kerrankin aikaa.
Näillä terveisin: Maikki003-copy1.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: luonto, voimaantuminen, elämä kantaa